täällä..

Olen niin monta kertaa tullut blogiin ja meinannut kirjoittaa.
Yrittämisen asteelle se onkin vain jäänyt. En sanotuksi saa.

Olen vähän aikaa luullut että paino ei enää minua määritä.
Se on muka vain luku, joka kehossani muka nyt sattuu olemaan.

Olen huomannut, vatsa on turvonnut, kasvoista ja reisistä sen huomaa.
Tänää sitten vaakaa moikkasin. 63,8kg. MITÄ!?! Teki mieli hakata
päätä seinään. Mitä on tapahtunut? miten se nyt voi olla noin paljon?

Siihen ei paljoa tarvita. Alkoholi, ruokaa silloin sitä sattuu nenän edessä
olemaan ja tulos turvotukseen ja elopainon nousuun on taattu.

Käännän taas kelkkani, paino ei muuta kuin laske. Koska itse sen
huomaan itsetunnossani, peiliin vilkaistessani tai jos joku katsoo minuun.
Puna nousee kasvoille ja tekee mieli paeta. Älä katso, ole hiljaa.

On ollut viime postauksesta surua, huolta ja murhetta muista ihmisitä.
Se on laittanut miettimään paljon asioita, viimeisimpänä paino mielessä.

Mutta sinänsä vaa'an luku ei ainankaan miesten silmissä ole haitannut.
Neljä kakslahkeista pyöriny enemmän ja vähemmän ympärilla ja karistanut
heita pois kun eivät kiinnosta tarpeeksi. Eli olen siis vielä toistaiseksi haluttava.

Kenenkään en ole enää edes ihastunut, mutta jos paino alkaa menneisyyteen
mennä-- 70kg ja yli niin oma mies saattaa jäädä ikuiseksi haaveeksi.
Turhamaiselta se kuullostaa mutta omapa on elämäni ja 60kg painavana omaan
tarpeeksi hyvän itsetunnon mitä jokainen ihminen varmasti kaipaa.

Tässä tälle päivälle..

Love Carol♥