Niinhän sen pitäisi olla.
Olen aivan voimaton ja puhki poikki lyöty eikä mistään tule mitään. Itkettää ja haluaisin vain unohtaa kaiken.
Mistään en saa iloa ja piilotan tunteeni muilta.
Muutama ihminen vain tietää miten yritän jaksaa päivästä toiseen.
Olen niin rikki kaikesta että sattuu vieläkin. Ehkä kukaan blogini lukija ei voisi arvatakkaan
miten vuoteni on mennyt. Tai oikeastaan mitä koko elämäni on ollut. Nyt kerään lasinsiruja ja yritän
olla saamatta haaavoja käsiini.
Olen pahoillani että blogi ei ole tällä hetkellä sellainen kun sen pitäisi olla.
Toivottavasti löydän itseni ja pian.
Parisuhteeni on vuotava hana joka korjataan ja sitten se alkaa taas vuotamaan. Yritän antaa meille aikaa, mutten tiedä riittääkö sekään.
Pakolliset sukulaiskäynnit- niistä yritän selvitä ilman kyyneliä, kestää muita ihmsiä.
Oikein hyvää Joulua kaikille, pitäkää rakkaistanne huolta,
älkää jättäkö ketään yksin ja kysykää ja vaatikaa vastausta jos jollakin ei ole kaikki hyvin.
Love Carol ♥♥♥
