Think

Tämä päivä meni hyvin.. ja ei niin hyvin.

Kulutettuja kaloreita tuli liikunnalla -650. Siihen olen tyytyväinen
Kuusi kilometriä juoksua ja kilometri matolla käveyä. Aika meni juostessa hyvin hitaasti ja teki mieli jättää homma kesken. Pyöräilyä tuli n.1,5 kilometriä.

Sitten siihen kamalampaan. Nälkäisenä juoksemisen jälkeen menin kauppaan ja mukaan tarttui kaksi suklaapatukkaa kun oli niin nälkä. Saakeli.

Muutama tunti sen jälkeen kävin elokuvan palauttamassa ja ostin lainaamosta lisää suklaata. Pitäisi sen verran hyvin syödä ettei makean himo ota valtaansa. Kaloreita en tänään laske, muuten pääsee itku.

Ei mikään ihme jos lihon taas vaihteeksi, mutta mittauspäivä on tuleva perjantai tai lauantai.

Vieläkin on kädet kipeät eilisestä(: se johtuu selvästi harjoituksen puutteesta. Huomenna menen jumpaamaan ja ehkä vähän juoksen jos jalat vielä kantaa.

Huomenna yritän käydä etsimässä itselleni uudet salikengät. Jos alennuksesta löytyy enään yhtään minun kokoani(: Ehkä sellaiset jotka käy juoksuun että muuhun kuntosalitoimintaan.

Kuntosalilla saa aina hämmästellä mitä kummallisempia asioita. Tänään kaunis hyväkroppainen nainen ehosti itseään peilin edessä vain alushousuissaan. En jäänyt pahemmin tuijottelemaan naisen rintoja mutta hän selvästikin halusi esitellä niitä yleisön edessä. Teki mieli huutaa että laita edes rintaliivit päälle. Saakeli.
Minusta enemmän päällä on parempi. Varmasti ei se nainen kotonaankaan pahemmin kulje ilman minkäänlaista yläosaa mutta kun katselijoita on paikalla niin antaa palaa. Vihaan itseään täynnä olevia ämmiä.

Suklaata en osta tällä viikolla enään kertaakaan. Kohta olen pullamössöä koko nainen.

Jokainen haluaa kuulla että kelpaa sellaisenaan. Minäkin haluan ja kuulen sen mutten usko siihen. En usko että selluliitti ja pursuava iho on kaunista ja että minun pitäisi ratkaista ongelma vain ostamalla isompia vaatteita niin ei enää purista ja kiristä (tuota ei sitten ole ainakaan suoraan sanottu minulle). Silloin olen tyytyväisempi itseeni kun viereeni tulee isompi ihminen kuin minä. Sitten kun vierelleni laitetaan pieni siro niin voi hemmetti sitä alemmuskompleksin määrää. Minä haluan kelvata mutta en vielä tälläisenä.
Päiväni täyttyy ihanista ajatuksista, haaveista ja korkeista pilvilnnoista. Olenko ehkä vähän laihempi? Njääh, kuvittelen vain. Kasvoni saattavat olla kapeammat mutta en halua kysyä sitä muilta koska en uskoisi kuulemaani.

J:n kanssa meno on ihan ok, mutta riittäkö se nyt minulle? En osaa sanoa valmista vastausta sillä en sitä tiedä.
Olenko tarpeeksi onnellinen? Mistä voisin tietää kun muutakaan ei tällä hetkellä ole. Kamalaa itsensä etsimistä. Olen kyllästynyt hieman siihen että mikään ei vain tulee valmiina lautaselle vaan aika vain näyttää mitä tuleman pitää. Haluan kaiken nyt ja heti.