Mukavaa lauantaita :)
Jälkiviisaus on se juttu mitä aina toitotetaan. Tänään tuli mieleeni miksi en kirjoittanut
enemmän kun oli paha olla. En vain pystynyt kirjoittamaan mitään muuta kuin ympäri-
pyöreää. En jaksanut ja uskon että se olisi kuitenkin auttanut ymmärtämään enemmän
itseäni. On kuitenkin terapeuttista kirjoittaa, asioita mitä muut eivät ymmärrä. Omia
ajatuksia, tuntemuksia omasta kehosta, arvostuksen puutteesta ja painon merkityksestä
omakuvaan. Jonkinverran hyväksyn itseni katsoen peiliin, mutta koskaan ei tietenkään
"saa" olla tyytyväinen olla sellainen kuin on.
Haukutuksi tulemisesta, ulkoisesti ja sisäisesti niin rutiinin katkaiseminen tuosta vaan
katoa sormia napsauttamalla. Taito jota yritän opetella tulevaisuutta varten.
Vaaka oli tänään armollisempi minulle: tasan 60kg. Vuoteen yli -15kg ja se on pysynyt
kauan tietyllä rajatulla alueella. Ei tunnu siltä että olisin saavuttanut jotakin, aikaisemmin
oli erilaista onnistumisen riemua mutta nyt olen vain "tyytyväinen". Valehtelisin jos en
tuosta lukemasta pitäisi kuitenkaan. Johtuen varmaan erilaisesta "selviytymisleiristä".
Tälläisia aatoksia tähän päivään, saapi nähdä olenko illalla viinilasi kädessäni miettien
mailman menoa yksin tai ystävän kanssa. Vaihtoehtona myös yksin, ilman viiniä.
Love Carol
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Comments for me(: