Viikonloppu oli kaikkea muuta kuin olisin ikinä halunnut. Lauantai- iltana sain puhelun että Vaarini on joutunut sairaalaan. Paniikissa lähdin suoraan sairaalaan ja käytävällä kohtasin Mummun joka oli poissa tolaltaan. Mummu toisteli vain sanoja että miten hänen käy jos Vaari nyt jättää. Yritin lohduttaa omilta kyyneleiltäni ja yritin olla Mummun tukena.
Vaari leikattiin ja kaikki sujui onneksi hyvin leikkaussalissa. Kamala ahidstus vaihtui helpotukseen ja huojentuneeseen olotilaan. Enkeli oli tällä kertaa matkassa. Kaikki tiedämme että joskus aika loppuu kesken ja kuolemaa ei koskaan osaa odottaa.
En ole miettinyt laihdutusta sitten tippaakaan puhelinsoiton jälkeen. Nyt alkaa tunne- elämä olla taas raiteillaan ja voin hyvällä mielellä keskittyä jatkoon. Mummua ja Vaaria tietysti autan nyt erityisen paljon haluan näyttää välittäväni.
Huomenna oli tarkoitus käydä vähän juoksemassa pitkästä aikaan(: Ja huomenna aletaan laskea taas kaloreita (aina vaan uudestaan ja uudestaan!).
Sweet Dreams,
Love, Carol
Voi ei ! :( Voimia<3
VastaaPoistaKiitos♥
VastaaPoista